Sinikimara

Pidin äskettäin pienen alustuksen Johanneksen evankeliumin neljännen luvun pohjalta, jossa Jeesus kohtasi samarialaisen naisen Sykarin kaivolla Samariassa. Jeesus tapasi naisen kahden kesken. Se, miten tämä tilanne muodostui, siihen liittyi monia tekijöitä. Jeesus oli matkalla Juudeasta Galileaan. Evankeliumi kertoo, että Jeesus lähti Juudeasta siksi, että hän oli saanut tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen ja kastoi enemmän kansaa kuin Johannes. Tässä tilanteessa hän siis katsoi parhaaksi lähteä muualle. Jotta hän pääsisi Galileaan hänen oli kuljettava Samarian kautta.

Samarialaisen naisen on päätelty tulleen kaivolle keskipäivällä sen takia, että hän vältteli kohtaamasta toisia huonon maineensa takia. Oli päivän kuumin aika, eikä kaivolla siihen aikaan ollut yleensä kävijöitä. Miksi sitten Jeesus oli kaivolla yksin? Evankeliumi kertoo, että opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa ja Jeesus oli matkasta väsyneenä istahtanut kaivolle. Miten sitten kontakti naiseen syntyi? Jeesus pyysi, että saisi juoda naisen astiasta vettä, hänen oli jano. Tämä hämmästytti kovasti naista, koska Jeesus oli juutalainen ja nainen samarialainen.

Kertomus etenee niin, että Jeesus lopulta paljastaa tietävänsä naisen taustan; sen että naisella on ollut viisi miestä ja se jonka kanssa hän elää, ei ole hänen miehensä. Jeesus alkaa puhua tulevasta pelastajasta. Ehkä nainen alkaa aavistaa, että hän puhuu juuri tämän pelastajan, Messiaan kanssa. Hän kertoo tietävänsä kyllä, että Messias tulee ja ”Kun hän tulee hän ilmoittaa meille kaiken” Jeesus palajastaa nyt: ”Minä se olen, minä joka tässä puhun kanssasi”. Nainen unohti vesiruukkunsa kaivolle ja lähti kertomaan kaikille, että oli tavannut miehen, joka ”kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?”. (jakeet 25 – 26) Jeesus tunsi naisen ja tiesi tämän menneisyyden ja vaikka oli juutalainen mies, silti hän aloitti keskustelun naisen kanssa. Nainen varmaankin koki, että kun Jeesus on hänen puolellaan ja tuntee hänet, hänellä ei ole enää mitään salattavaa.

Evankeliumi kertoo, miten ihmiset lähtivät kaupungista tapaamaan Jeesusta (jae 30) ja että monet tuon kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen naisen kertomuksen perusteella (jae 39) ja yhä useampi uskoi Jeesukseen, kun he olivat kuulleet hänen itsensä puhuvan (jae 41).

Lopputulokseen johti varsin inhimillinen tapahtumasarja. Jeesus lähti Juudeasta olosuhteiden takia, ne eivät olleet enää otolliset hänen työlleen; hän oli matkasta väsynyt, varmaankin janoinen ja nälkäinen; lisäksi opetuslasten oli mentävä kaupunkiin ostamaan ruokaa. Nainen toimitti omia arkirutiinejaan ja tuli hakemaan kaivolta vettä. Kaikki tämä johti siihen, että Jeesuksella ja naisella olli mahdollista tähän henkilökohtaiseen keskusteluun, millä oli sitten vaikutus koko kaupunkiin.

Meillä on lähetyskäsky, kehotus mennä kaikkeen maailmaan. Kuitenkin lähetys voi toteutua myös ihan lähellä, kotoisissa tapaamisissa tai jos olemme matkalla, niissä olosuhteissa arkisissa kohtaamisissa. Voimme myös rukoilla ja siten laajentaa omaa vaikutuspiiriä.

Avaa pakina tästä (pdf).